Kairo ja Gizan pyramidit, museo ja Niilin jokiristeily

On syytä varata Pyramideille kunnon päivä sen sijaan, että puristaisit käynnin rannalta illalliselle mentäessä. Ne ovat kaukana Punaisenmeren rannikolta — ja Safagasta, yhdestä sen hiljaisimmista satamista, vielä kauempana. Se matka on osa pyhiinvaellusta. Hyvissä ajoin ennen aamunkoittoa ilmastoitu auto noutaa sinut hotellilta ja kääntyy sisämaahan, jättäen marinan tyynen veden taakseen avoimen aavikkotien vieressä kohti Kairoa.

Siihen mennessä kun kaupunki herää, olet jo siellä. Egyptologisi ottaa ohjat ja opastaa sinut Egyptin museon läpi, ohi kulta-, alabasteri- ja maalattujen puuesineiden vitriinien, jotka kantavat mukanaan neljäntuhannen vuoden takaisen maailman arkea ja pyhää. Sitten päivä huokaisee: nouset veneeseen ja annat Niilin hoitaa liikkumisen hetken ajan, joen, joka teki aavikosta puutarhan, Kairon liukuessa hitaasti ohi molemmilla rannoilla.

Ja sitten Giza. Valokuvat latistavat sen; mikään ei valmista sinua todelliseen kokemukseen. Khufun suuri pyramidi kohoaa korkeammalle kuin osaat uskoakaan, jokainen sen lohko oma urakkansa, aseteltu käsin neljäkymmentäviisi vuosisataa sitten eikä koskaan ylitetty vuosituhansiin. Muinaisen maailman seitsemästä ihmeestä tämä on ainoa selviytyjä — ainoa, jonka luo voit yhä kävellä ja jota voit koskettaa kädelläsi. Sfinksi valvoo hieman etäämmällä; Laakson temppelissä pääset seisomaan sen insinööritaidon sisällä, joka teki mahdottomasta arkipäiväistä.

Paluumatka Safagaan on päivän pisin taival, etkä pane sitä pahaksesi. Istut hiljaisuudessa, näkemäsi suuruuden äärellä, ja siinä oudossa, pysyvässä tunteessa, että ranta, jonka takia tulit, on hiljaa vaihtanut paikkaa aavikon kanssa. Kysy keneltä tahansa, mitä he tekivät Egyptissä, ja he mainitsevat meren. Sinä mainitset päivän, jolloin seisoit maailman vanhimman yhä pystyssä olevan ihmeen alla.