Sahl Hasheesh: yksityinen moottorivene Orange Islandille, snorklausta ja parasailingia

Useimmat tapaavat Orange Islandin ensi kertaa täyteen ahdetun päiväristeilyveneen kaiteelta, jonossa odottaen vuoroaan tikkaille. Sinä kuljet toista tietä. Marinalla oleva moottorivene on varattu yksin sinun ryhmällesi, ja heti kun köydet irtoavat, rannikko alkaa etääntyä takanasi.

Kaksikymmentä minuuttia matkan jälkeen moottori sammuu, ja äänet vaikenevat sen mukana. Sukellat laidan yli veteen, joka on niin kirkasta, että runko näyttää kelluvan tyhjän päällä, ja riutta nousee sinua vastaan — papukaijakalat työskentelevät korallilla, kalaparvi avautuu ja sulkeutuu käsiesi ympärillä, merenpohja kallistuu poispäin syvempään siniseen. Aika käyttäytyy siellä alhaalla oudosti. Nouset pintaan, siirryt toiselle riutalle ja kadotat samalla tavalla vielä puoli tuntia.

Sitten valjaat puetaan päälle, liina lähtee ulos, ja meri, jonka sisällä juuri olit, avautuu allasi — riutat, joilla snorklasit, saaren valkoinen kaari, oma veneesi pienenä kirkkaana muotona alhaalla. Suurin osa lomasta kulkee jonkun toisen kellon mukaan: buffetin ajat, linja-auton aikataulut, vene joka lähtee, kun viimeinen matkustaja on noussut kyytiin. Näiden muutaman tunnin ajan mikään ei jonota eikä mitään jaeta.

Olet takaisin hiekalla iltapäivän puoliväliin mennessä, suola kuivumassa iholla ja suurin osa päivästä yhä edessäsi — tämän tavan hiljainen etu. Saari saa yhä puolitoista tuntiaan, riutat saavat yhä kaksi pysähdystään, taivas saa yhä kymmenen minuuttiaan. Mieleesi jää hetki, jolloin moottori sammui ja Red Sea vaikeni täysin.